YleisAvain

Mercedes-Benzit Saksasta

 		Takaisin autoverosivulle     

Kirjoittaja Pete, noper1 miukumauku hotmail.com


Tervehdys, Tässä tarinaa eräästä autonhakumatkasta.

Aikaisin tiistaiaamuna 24.6.2003 lähdimme työkaverini kanssa Turusta lentokoneella Helsinkiin jossa vaihdoimme koneen Düsseldorfiin menevään. Saavuimme sinne klo 9 paikallista aikaa joten käytännössä koko päivä oli hyötykäytössä.

Valitsimme Düsseldorfin paristakin syystä. Düsseldorf on Ruhrin teollisuusalueella jossa on 15 miljoonaa ihmistä sadan kilometrin säteellä, joten valikoimaa varmasti alueelta löytyy, toisin kuin pohjoissaksasta josta kaikki parhaat yksilöt on jo koluttu. Toinen syy oli että meillä sattui olemaan sakemanni tuttava Bochumissa.

Düsseldorfista otimme junan kohti Bochumia. Tosi helppoa, paitsi että emme tienneet että lippu täytyy leimata automaatin vieressä olevassa laitteessa. Konnarille selitys kelpasi ja hän leimasi lipun.

Otimme hotellin (IBIS) heti Bochumin rautatieaseman vierestä aivan keskustasta. Tavarat huoneeseen ja strategia suunnittelu. Päätimme pitäytyä suunnitelmassamme vuokrata auto jolla pyörittäsiin alueen autoliikkeitä, mutta ottaisisimme sen vasta seuraavana päivänä.

Aloituspalaverin jälkeen kysyimme respasta keskustan mersuliikkeen sijaintia, joka yllätys yllätys olikin vain parin sadan metrin päässä. No, sinnehän mentiin jalan. Taivas aukeni päästyämme autoliikkeen pihaan. Kymmenittäin mersuja ja kaikki hyväkuntoisia. Itselleni olin hakemassa väyrystä CDI koneella, jota ei ikävä kyllä ollut pihalla yhtäkään kappaletta. Kaverini sen sijaan löysi heti parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa, C-malli Farkku ja sedan. Farkku oli 250 TurboDSL vm 1999 tai 2000 ja sedan 220 CDI -99. Pyörimme ulkona toista tuntia autoja tutkien, saimme olla aivan rauhassa kenenkään häiritsemättä. Päätimme katsastaa liikkeen sisätilat myös ja sieltähän löytyi kellarikerros joka oli aivan täynnä vaihdokkeja. Siellä oli myös yksi väyrynen haluamallani koneella, mutta hinta valitettavasti oli spekseistä ylitse. Mielessäni kävin jo bensamersun omistajana, sillä niitä oli tarjolla todella paljon. Noh, pistettiin jäitä hattuun ja palattiin hotelliin odottelemaan tuttavamme työpäivän päättymistä sillä hän vaati päästä kanssamme kyseiseen autokauppaan katselemaan meidän puuhia. Itselläni oli aika luottavainen olo kavereiden tietoon mersuista, olivathan he molemmat sellaisen omistajia jo tälläkin hetkellä.

Noh, kaveri pääsi töistä ja mentiin kolmisin takaisin liikkeeseen ja päästiin pihaan kun jo tuli myyjä palvelemaan. Ihmettelimme kun saimme olla ekalla kerralla yksin pari tuntia. Myyjä oli selvästi lipevämpää sorttia ja hänestä sain hieman epärehellisen kuvan joka vahvistui katsellessamme C-farkkua. Ensin hän kertoi auton olevan kolaroimaton ja parin minuutin jälkeen muisti virkeni kun aloimme syynätä tarkemmin. Oli kuulemma ajettu pieni kolhu kuljettajan puolen etulokasuojaan. Korjauksen laadussa oli toivomisen varaa sillä lokasuojan ja A-pilarin väliin pitäisi jäädä kolmen millin rako, tuossa yksilössä rakoa ei ollut ja alkavaa ruostumista oli havaittavissa ko kohdassa.

Käväistiin sisällä katselemassa tämän jälleenmyyjäketjun muiden liikkeiden vaihtureita ja yhdestä löytyi E 220 CDI antamani hintahaarukan sisällä. Paikka oli Velbertissä, Essenistä hieman etelään, meidän tukikohdasta noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Kello oli yli kuuden illalla joten päätimme lähteä sinne seuraavana aamuna aivan ensimmäiseksi.

Aamulla päätimme ottaa taksin vuokra-auton sijaan matkan lyhyyden vuoksi.Otimme taksin hotellin edestä tolpalta, malli oli W124 koppainen 250 dsl. Mittarissa 375tkm. Sanoin kaverille että taitaa olla hieman ruuvattu mittari, sillä tämä ei tunnu olevan aivan ryhdissään. Kaveri meinas että ainakin 200tkm on otettu pois sillä mesen nivelet eivät väljisty noissa kilometreissä. Kuskina oli Iranilainen todella mukava kaveri joka puhui yllättäen englantia. Hän sanoi ettei mittaria ole ruuvattu, se on ajettu ympäri... siis käsittämättömät 1.3milj km samalla koneella! Matkaa Velbertin Luegiin olikin arvioitua enemmän johtuen vuoristomaisesta sijainnista ja tiethän eivät ole suoria. Maisemat olivat kyllä mahtavat. Taksikuski sanoi ettei hänellä ole kiirettä joten hän voi jäädä odottamaan meitä tunniksi ilman mittarin raksutusta, no problem. Sehän sopi meille. Suunnistin kymmenien mersujen joukossa kohti punertavaa E meseä joka jo kaukaa erottui joukosta. Ja aivan, se oli juuri se 220 CDi, vm 2000, facelift malli jota hain. Eikun syyniin.

Auto oli kolaroimaton, siinä oli mm navigaattori ja talvirenkaat, täydellinen huoltokirja ja huollot tehty samassa liikkeessä missä se nyt oli myynnissä. Kilometrit 114tkm nähtävästi pitänevät paikkansa huoltokirjan merkintöjen kanssa. Ja sitten sisälle liikkeeseen, meitä tervehdittiin heti saksaksi. Tervehdysten jälkeen aloin kysellä englanniksi myyjää joka hallitsisi kyseisen kielen ja sellainen löytyi, myyntipäällikkö itse. Mentiin katselemaan autoa ja myyjän kerrottua sen historian tuntui siltä että se matkaisisi mukanani suomeen. Hillitsin intoni ja pyysin koeajoa. Kaverini löysi samaan aikaan C-malli farkun, 2.4 V6:n vm-99, oikean kaunottaren automaattilaatikolla ja hänkin pyysi koeajoa. No, liike väitti ettei heillä ole kuin yhdet koeajokilvet joten joutuisisimme odottamaan että eka halukas saisi ajonsa päätökseen. Lieneekö varotoimi varkauksien estämiseksi... Olipas paperisota tuo pelkkä koeajokin, ajolupaa, vakuutusta ym piti täyttää ja kilpiä kiinnitellä. Passi piti jättää ja ajokortista otettiin valokopio ennekuin pääsi liikkeelle. Mutta auto, se sopi heti käteen, 6-vaihteinen manuaali suoraruisku turbolla oli enemmän kuin uskalsin toivoa. Tässä se sitten olisi, mutta nyt tinkimään.

Kaveri teki koeajon heti jälkeeni ja oli autoon tyytyväinen. Päätimme ehdottaa kimppakauppaa myyjälle. Omaan autooni oli hintapyyntöa 19750 euroa ja siitä lähdettiin. Tarjosin 18000. Myyjä kaivoi jostain kustannuslaskelman ja siihen perustuvan hintapyynnön 20550. Se heidän olisi saatava jotta kaikki kulut voitaisiin peittää, mutta kilometreistä johtuen he olivat alentaneet hintaa tuohon 19750. No, tarjosin 19000 jos liike tekee kaikki rekisteröintiin liittyvät työt ja hankkii CoC:n (vaatimustenmukaisuustodistu s). Myyjä piti asiaa mahdottomana, mutta sanoi alentavansa 19500:aan. Sanoin että jään miettimään. Kaveri alkoi hieromaan omastaan kauppaa ja heidän päästyään yhteisymmärrykseen myyjä sanoi viimeisen hinnan minulle olevan 19300. Sanoin että siihen hintaan heidän täytyy asentaa matot autoon, tehdä huolto öljynvaihtoineen, tankata polttoainetta tankki täyteen + hoitaa mainitsemani paperityöt. Myyjä suostui. Maksoimme koko summan saman tien pois, sillä oli vähän haljua pitää 20 tonnia taskussa käteisenä... Autoa hakiessani kysyin hintaa jonka he olivat siitä hyvittäneet vaihdossa ja se oli papereissa merkattuna 18500,-

Molempiin autoihin kuului vuoden kirjallinen takuu (miksiköhän ei suomessa?) joka kattaa kaikki muut paitsi normaalista kulumisesta aiheutuneet korjaukset. Esim jarruviat korvataan kaikki paitsi palat ja levyt tai valovioista kaikki muut paitsi polttimot. Lista tuli takuukirjan mukana ja ohjeet miten toimia. Takuu on koko EU:n alueella voimassa.

Niin, eli lähes heti saavuttuamme tärppäsi ja eikun aikaa tappamaan sillä autot luvattiin valmiiksi perjantaille puoliltapäivin ja meillä siis kaksi vuorokautta aikaa tehdä omiamme. Noh, hotellissa sitten aloin soitella autopaikkoja laivoihin. Superfast, täyttä seuraavat kaksi ja puoli viikkoa. Finnlines ei kiinnostanut hitaan merimatkan takia. Finnjetillä oli tilaa ja tein varauksen siihen perjantai illaksi. Laskeskelimme että jos kaikki menee putkeen niin ehdimme kyllä siihen, 580km ja kuusi tuntia aikaa. Yön yli nukuttuamme järki alkoi kolkuttaa, ei tuohon voi ehtiä. Tehtiin suunnitelma B, joka olisi Tanskan ja Ruotsin läpiajo ja lautalla Tukholmasta Turkuun lauantai illalla. Varasin siihen paikat varmuuden vuoksi. Soitimme myös liikkeeseen että voisimmeko saada autot hieman aikaisemmin, lupasivat klo11 :-) joten se siitä Rostockiin ajamisesta. Peruin Finnjetin paikat.

Perjantai aamu koitti ja olimme liikkeessä jo kello 10 aamulla. Ongelmia, CoC on jouduttu tilaamaan Stuttgartista ja saapuu postitse samaisena päivänä klo 11:30 - 12:30. Lupasivat laittaa postitse tulemaan. Oma autoni oli jo valmis ja renkaatkin oli siihen lastattu. Mainitsen erikseen että jokainen kitkarengas oli laitettu siististi omaan muovipussiin... Tarkistin auton ja kaikki oli OK, auto pestynä ja vahattuna, uudet matot lattiassa, tankki täynnä jne. Kaverin autoa piti odotella ja tasan kello 11 se oli valmis, kuten myyjä lupasi :-) Siinä meni hieman aikaa reittiä miettiessä jne ja posti saapui liikkeeseen vielä pihalla ollessamme. Myyjä kiiruhti luoksemme kantaen vaatimustenmukaisuustodistuksia. Paperi muuten maksaa vehosta tilattuna120 egeä. Sen saa ilmaiseksi jos tilaa Stuttgartista...

Eikun matkaan. Laitoin navigaattoriini osoitteen Puttgarden (Tanskan reitillä lauttasatama) ja nopein reitti. Näyttö alkoi raksuttaa ja siinä se oli, laite puhui (saksaa) ja näytti karttapohjan. Mikäs siinä olisi ajellessa. Selvisimme velbertistä ulos ja autobaanalle, jossa oli tietöitä. Navigaattori kehoitti menemään risteyksestä vasemmalle, joka oli tietysti väärä tie. Ei pystynyt erottamaan viereistä tietä 5-10m:n päässä ja eksyimme pikkukaupungin kujille joihin signaali ei kunnolla kulkenut johtuen korkeista rakennuksista. Eikun kysymään tietä ja se löytyikin helpolla. Nyt päästiin kunnolla matkavauhtiin jollaisena pidimme 110kmh, sillä nythän ei ollut kiirettä. Täytyy sanoa että sakemannit ajavat kuin heikkopäiset, ei turvavälejä ja vauhtia tolkuttomasti. Aivan meidän edessä tapahtui peräänajo joka oli koitua kaverini auton turmioksi sakemannien tehden väistöliikkeensä meidän kaistalle. Tilanteesta selvittin koska ryömintäkaista oli sen verran leveä että me molemmat ja muutama muu pystyimme väistämään sinne.

Suuntanamme oli siis Puttgarden jonne oli tosi helppo löytää ilman navigaattoriakin, seurasimme vain valtatie 1 kylttiä. Olimme ostaneet saksan maantiekartat molemmille hintaan 5 egeä / kpl. Tutkimme karttaa päivää aikaisemmin jotta saimme aikaiseksi parhaan ajostrategian. Tanskaan saavuttuamme päätimme yöpyä siellä jossain hotellissa ja löysimme lauttasatamasta noin puolen tunnin ajon päästä aika läävän hintaan 500kr. Huone haisi homeelle ja oli todella tunkkaisen oloinen ja todella paljon käytetty. Autot saimme valaisemattomaan sisäpihaan. Yöllä kahden paikkeilla heräsin kun varashälytin ujelsi, katsoin ikkunasta niin näin kaverini auton valot vilkkuvan ja jonkun häärivän siinä vieressä. Herätin kaverini ja juoksin ulos katsomaan tilannetta. En tohtinut mennä yksin autojen luokse koska kaverit olivat vielä paikalla, mutta toisessa autossa sisällä. Odotin kaveriani ja hänen tullessa paikalle kyselin oliko jotain ongelmia. Henkilöt olivat joko pilvessä tai aivan päissään. Saivat sammallettua että perhonen taisi lentää auton sisään kun hälytin laukes. Kaverini tarkisti meidän automme, molemmat olivat OK. Taisivat kokeilla vain ovia. Odotimme että he poistuivat ja menimme jatkamaan uniamme.

Siitä sitten jatkoimme Helsingörin kautta matkaa eteläruotsin lävitse kohti Tukholmaa. Tiet ovat kyllä todella hyväkuntoisia myös siellä. Sääliksi käy itseä kun meidän valtatiestö on yksikaistaista ja yleensä huonokuntoista. Siljan terminaali oli helppo löytää Tukholman satamasta, seuraa vain Värtan hamnet kylttiä ja lautan kuvaa niin löytääpi perille.

Sunnutai aamuna tullissa oli sitten ruuhkaa, parikymmentä autontuojaa samassa lautassa ja kaksi henkilöä asioita hoitamassa. Ajolupa maksoi 14 euroa, tullivirkailija jopa hymyili ja oli ystävällinen ja antoi neuvot siinä asioidessa. Kehoitti liimaamaan tarrakilvet auton sisäpuolelle, niin on kuulemma turvallisempi. Samalla kertoi että autosta täytyy tehdä autoveroilmoitus viiden päivän sisällä ja rekisteröintikatsastus olikos se nyt 10 vai 15 päivän sisällä.

Koitin rekisteröintikatsastusta heti maanantaina, mutta koska oli kuukauden viimeinen päivä niin "vitoset" ruuhkauttivat aseman ja varasin ajan seuraavalle aamulle. Katsastusmies kertoi tekevänsä savutusmittauksen ja punnitsevansa auton jonka jälkeen tutkii tekniikan. Menin itsekkin auton alle syynäämään ja kaikki oli kohillaan, ei yhtään ruostetta eikä edes perä vuotanut öljyä. Katsastaja kehui auton olevan oikea helmi, kaikki täysin kunnossa. Yes.

Sitten seuraavana päivänä tulliin tekemään autoveroilmoitusta. Tullissa ei ollut yhtään ruuhkaa ja pääsin asioimaan melkein heti. Tullin henkilökunta oli oikein asiallista ja jutteli mielellään autontuontia koskevista asioista. Kun paperit olivat tarkastettu, niin mentiin tutkimaan itse auto ja sen varusteet. Ajokilometrit tarkistettiin ja tullimies mainitsi että tullin kanta on se että autolla ajetaan keskimäärin 18800km vuodessa ja minun autoani tullaan vertaamaan alle 60tkm ajettuun vastaavaan ajoneuvoon jollei ole näyttöa mittarilukeman oikeellisuudesta. Kaivoin huoltokirjan esiin ja näytin saksalaisella täsmällisyydellä täytetyn huoltokirjan 114tkm:n saakka eli luovutushuolto oli viimeinen merkintä. Tullimies totesi että se riittää näytöksi ja että hän käy ottamassa siitä kopiot. Kysellessäni mahdollista veroprosenttia lähdettiin hänen kollegansa luokse joka hoitaa kyseisiä asioita. Hän totesi että 9/2000 ensirekisteröidylle ajoneuvolle ei ole määritelty veroprosenttia joten se on diesel käyttöiselle 30% ja jos määrittämisen jälkeen prosentti on pienempi niin tulli korjaa sen oma-aloitteisesti. Jos prosentti taas on suurempi, niin sitä ei enää jälkiperitä.

Prosentit olivat ilmestyneet tullin nettisivustoille, mutta niille on lainvoima vasta kaksi viikkoa julkistamisen jälkeen. Tullaajien omissa tiedostoissa ei ollut vielä prosentteja koska heillä näkyvät vain lainvoimaiset tullausarvot. Vaikka päätös tulisikin kahden kuukauden kuluttua, ratkaisee hakupäivämäärän leima papereissa. Omalle kohdalleni tuosta on hyötyä, sillä veroprosentti olisi 32 jos sillä olisi lainvoima. Nyt selviän 30:llä. Täytyy vielä mainita että tullimiehet olivat selvästi puolellani tässä asiassa ja tyytyväisiä siitä että selviän pienemmällä prosentilla ja päivämääräleimatkin he tarkistivat papereista että oli varmasti oikein. Kyllä suomen tulli on ansainnut maininnan maailman parhaasta tullista.

Aika näyttää tuliko tehdyksi hyvä kauppa. Kyseistä mallia olisi ollut halvem mallakin saatavilla, mutta päätimme jättää mittarin ruuvaajat käymättä ja viralliselta jälleenmyyjältä saatava vuoden takuu antaa paremmat yöunet. Bensa väyryset olivat liikkeissä 13 tuhannesta ylöspäin. halusin faceliftin jossa vilkut peilissä, kuusi vaihdetta jne ja sen sain. Varustelusta jouduin hieman tinkimään koska tämä oli Classic, elegance oli tähtäimessä mutta ennenkaikkea hain autoa en varusteita...

Auton puutteet suomalaiseen verrattuna: Kulut: Pete, noper1 miukumauku hotmail.com
Julkaistu kirjoittajan luvalla.
Ylläpitäjä ei vastaa sivulla esiintyvän tiedon oikeellisuudesta.